"Mutta et voi, ja onneksi tajuat sen nykyään, vastasin epäkohteliaasti. Annica meni menojaan, ja minä jatkoin itkemistä. Hän ilmoitti, että aamiaista saa viiden minuutin kuluttua.

Mietin elämääni. Miten se oli ollut hulppeaa vielä puolisen vuotta sitten. Mutta sitten isä ja äiti kuolivat auto-onnettomuudessa ja jouduin Annican perheeseen. Annica oli siis siskoni. Myöhemmin poikaystäväni jätti minut, toisen söpömmän tytön takia. Olin siis surun murtama. Millään ei ollut väliä."

"Niin, enempää en kerro. Mutta sinä samana päivänä otin tämän tatuoinnin, kirjoitin lapun jossa oli sama teksti, ja jätin sen pöydälle. Ja sinä samana päivänä nukuin tänne taivaanrannan taa", tyttö lopetti kertomuksensa ja katseli hiljaisena suihkulähteen kirkkauteen kyyneleet poskilla valuen.