Olin taas kerran kävelyllä, keskuspuistossa. Olin nähnyt tytön lisäksi vain eläimiä ja lintuja, ja tietenkin maan kamaralla olevia ihmisiä. Kävelin, ja mietin tytön tarinaa. Miten kaunis... Ja samalla pelottava. Olinko minäkin kuollut oikeassa maailmassa? En ollut nähnyt vanhempiani pilviverhon takaa, ja siten en tiennyt, olinko kuollut vai en. "Varmaankin olet", kuulin takaa äänen, ja pyörähdin ympäri. Takanani seisoi vanha nainen, jolla oli juonteikkaan kasvot. "Miten sinä..?" kysyin ja nainen keskeytti:"Luin ajatuksesi. Sinäkin pystyt siihen, mutten suosittele sen käyttöä. Voi saada selville hirveitä asioita. Olen Isoäiti, niin kaikki minua kutsuvat. Ronja on kertonut sinusta paljon.""Sekö on tytön nimi?" kysyin. Isoäiti katsoi minuun kauhuissaan:" Voi, eikö hän ole kertonut nimeään? En olisi saanut kertoa. Se on hänen asiansa. Mutta tuskin hän pahastuu. Mennäänkö nyt teelle?""Kyllä, mieluusti", vastasin ja Isoäiti hymyili minulle.